Foo Fighters esiintyi aurinkoisessa Rock The Beachissa Helsingissä

Kun Nirvanan Kurt Cobain menehtyi, olin vielä ala-asteella. Itkimme isän kanssa, kun toimittaja Curt Loder kertoi onnettomuudesta MTV News’ssa. Ensimmäinen lempibändini lakkasi yhtäkkiä olemasta. Tämä pieni tyttö pukeutui siis viikon mustaan. Jos muistatte Jyrkin haastattelun kolmen erittäin pettyneen Take That -fanin kanssa, kun yhtye erosi, voitte ehkä kuvitella miltä minusta pienenä tyttösenä silloin tuntui.

DSC_0006

Muistin Dave Grohlin Nirvanan rumpalina. Muistan hämmästyksen ja hämmennyksen, kun eräänä päivänä törmäsin Foo Fighters -yhtyeen Big Me -kappaleen musiikkivideoon ja niin Mentos-pastilleista tuli uudet lempikarkkini. Skeptikoille kyseinen yhtye on tullut omilleen, eikä kovin moni varmaan enää miellä bändiä Nirvanan rumpalin uutena projektina. Foo Fighters on alusta asti ollut helkkarinmoinen kokoonpano. Voisin kertoa bändin jäsenistä koko loppuartikkelin, mutta mielummin kirjoitan eilisestä keikasta ja yleisesti tapahtuman tunnelmista.

DSC_0007

Rock the Beachin keikkapaikalla, eli Hietaniemenrannassa oli paljon ihmisiä jo heti neljän aikaan. Alue oli rajattu suhteellisen hyvin, mutta onneksi toin omat eväät, koska ystäväni odottivat leipiänsä ruokakojusta jopa puoli tuntia. Jonottaminen oli jo oma juttunsa, kun kukaan ei tiennyt missä jonon päät olivat.

DSC_0029

Myönnän, etten oikeastaan kuunnellut muita bändejä kovin tarkkaan, Foo Fightersin takia olimme alun perinkin keikalle menossa. Biffy Claron fanit olivat selvästi tunnistettavissa tyylin ansiosta, mutta tapahtuma oli kerännyt yhteen kaikenlaisia ja -tyylisiä ihmisiä. Oli myös kiva nähdä, että meno oli suhteellisen asiallista loppuun asti, ja ihmiset olivat oikeasti tulleet keikkaa varten eivätkä suomalaiseen tapaan vain juomaan. Hämmennyin myös siitä, että monet lähtivät ennen encorea, ikäänkuin se olisi ennenkuulumatonta.

Dave Grohl on lavalla oma hauska ja humoristinen itsensä. Välispiikeissä mies sai yleisön temmattua mukaan, ja saatiin makeat naurut kun bändin jäsenet vitsailivat säästä, bändin jäsenistä, ammatinvalinnoista ja yleisesti päivän fiiliksistä. Koska aikaa oli vähän alle kaksi tuntia, suurimmat hitit olivat heti ensimmäisenä soittolistalla. Kun Grohl aloitti puheensa vierailevasta muusikosta, tokaisi ystäväni, että ”sen on pakko olla Mike Monroe, ei meillä ketään muuta ole”, ja sieltähän Mike sitten hyppäsikin lavalle ja soitti huuliharppua useamman biisin mukana.

Toivottavasti saadaan bändi pian takaisin Suomeen omalle keikalle uuden materiaalin viitoittamana. Näin vahvaa ja rauhallista keikkaa en voi sanoa, että olisin nähnyt pitkään aikaan!

Otsikkokuva:

Teksti, kuvat ja video: Malin Blomqvist