Kafkan Yökirja – kuin elokuva näyttämöllä

Lauantaina lähtiessäni Metropolia-teatteria kohti katsomaan Kafkan Yökirja -nimistä näytelmää, olin valmistautunut varsin perinteiseen teatterielämykseen. Kun ei ollut pienintäkään käsitystä esityksen sisällöstä, ei osannut odottaakaan juuri mitään. Perinteisyyden tunne sai kuitenkin täyskäänteen ensimmäisen 10 minuutin aikana, kun Neitsyt Maria raiskattiin silmieni edessä.

Tarina eteni enkä pysynyt enää paikallani. Absurdi maailma oli nielaissut minut mukaansa. Nojasin penkissäni eteenpäin ja seurasin näytelmää kuin transsissa. Sekavista tilanteista huolimatta tarinaan oli helppo päästä aina uudestaan mukaan. Ensimmäisen väliajan aikana olin kuin puulla päähän lyöty ja pääni oli täynnä kysymyksiä. Mitä juuri äsken tapahtui? Kaikki siihen asti näkemäni oli kuitenkin vasta alkua.

kfka-1

Kafkan maailma ja surullinen tarina luo katsojassa epätoivoa, milloin tapahtuisi jotain hyvää?  Tarinassa on kyse syyttelystä, osoittelusta ja absurdismista. Siitä, kun auktoriteetti lävistää yksilön. Aina jokin on suurempi, vahvempi ja alistaa sinut lopulta.

Näytöksen jälkeen pääsin juttelemaan ohjaaja-käsikirjoittaja Miika Karvasen kanssa. Jännittyneen oloinen herra istuutui kanssani pöydän ääreen, ja halusin heti tietää lisää hänestä ja itse näytelmästä.
Karvanen on syyskuussa valmistuva teatteri-ilmaisun ohjaaja ja Kafkan Yökirja on osa hänen lopputyötään. Nuori mies vaikuttaa jännittyneeltä – kyseessä oli kuulemma ollut toinen esityskerta,  jonka sanotaan olevan huonoin. En pystynyt yhtymään väitteeseen. Miika kertoi lukeneensa Franz Kafkan tuotantoa, mistä lähti idea näytelmään. Hän kertoi hakeneensa inspiraatiota myös suosikkielokuvistaan, ja sai dramaturgista apua ammatikseen käsikirjoittavalta veljeltään.

kfka-3

Vaikka näytelmä on jo pelkästään tarinana hyvin vaikuttava kokemus, ei voi olla huomaamatta erinomaista valo- ja äänityöskentelyä. Myös puvustus on äärimmäisen onnistunut. Miika kehui tiimiään ja kertoi kaikkien tehneen enemmän, kuin alunperin oli edes suunniteltu. Mielenkiintoisen näytelmästä tekevät kuitenkin näyttelijät ja heidän uskomattomat suorituksensa. Erityisesti pääroolin näytelleen Veera Lapinkosken työskentely Kafkana sai ihon kananlihalle ja silmät kyyneliin. Esityksestä ei löydy kohtia, jotka eivät onnistu vakuuttamaan.
Se, että kaikki näyttelijät ovat naisia, tekee näytelmästä mielenkiintoisen. Lapinkosken rooli Kafkana oli ohjaajalle selvä heti, ja kun päähenkilö on naispuolinen, saivat kuulemma loputkin roolihahmot olla.

kfka-4

Kafkan Yökirja on kuin elokuva näyttämöllä. Kokemus, jonka näyttelijät antavat on sanoinkuvaamaton – en ole eläissäni nähnyt mitään tuollaista teatterilavalla. Näytös ei jätä ilman tunteita, sillä sen jokainen roolihahmo joko koskettaa tai raivostuttaa. Jään innolla odottamaan valmistuvan ohjaajan tuotantoa tulevaisuudessa.

Kuvat: Kafkan Yökirja / Ansku Sinisalo