Billy Talentin Jon Gallant: Teimme uusimman albumin omilla säännöillämme, ja siksi se on tähän asti paras tekeleemme

Billy Talent saapui viime viikonloppuna ilahduttamaan suomalaisia jopa kahden keikan verran. Yhtye esiintyi ensin Turun Logomossa lauantaina, josta jatkoi sitten Helsingin Circukseen seuraavana päivänä. Billy Talentissa bassoa soittava Jonathan ’Jon G’ Gallant antoi haastattelun HeartBeatsille ennen Helsingin keikkaa, jossa avasi hieman uusimman albumin tekoprosessia sekä muisteli muun muassa bändin alkumetrejä ja parhaimpia kiertuemuistoja.

Moro Jon, miten menee? Olette Billy Talentin kanssa Suomessa taas!

– Joo, mahtavaa olla takaisin täällä, vaikka harmillisesti pääsimme tänne vasta aivan kiertueen loppuvaiheessa. Helsinki on kuitenkin niin siisti kaupunki.

Oletteko innoissanne illan keikasta?

– Ehdottomasti, siitä tulee huikea. Helsinki on aina kohdellut meitä hyvin.

Hypätään takaisin vuoteen 1993, jolloin aloittelitte Billy Talentin kanssa. Mitä tavoitteita teillä oli mielessä bändin tulevaisuutta varten silloin?

– Vuonna 1993 olimme vasta 18-vuotiaita, joten emme oikein tienneet vielä mistään mitään. Meitä kiinnosti vain musiikin soittaminen. Tuskin ajateltiin mitään pikkukaupungin keikkaa enempää. Opeteltiin muutamia biisejä ja treenattiin omien kirjoittamista. Silloin me palvoimme sen ajan bändejä, kuten Nirvanaa, Red Hot Chili Peppersiä, Pearl Jamia, Rage Against The Machinea, Sound Gardenia ja muita sen tyylisiä – tahdoimme vain tehdä samaa kuin hekin.

Julkaisitte uuden albuminne Afraid of Heights heinäkuussa. Voisitko kertoa albumista hieman?

– Se on meidän viides studioalbumimme, ja mikä tekee siitä vähän erilaisen verrattuna edellisiin on se, että se on äänitetty kokonaan Torontossa. Olemme aina matkustaneet äänittämään, koska olemme aina luulleet sen auttavan keskittymään itse projektiin, mutta tällä kertaa meillä oli käytössä oma studiomme, jota olemme rakentaneet viimeisen viiden vuoden ajan, ja viimein se on ammattimaisella tasolla. Ian D’Sa on itse tuottaja, joten halusimme tehdä sen kaiken tarvittavan saman katon alla, omalla tavallamme ja ajallamme. Mielestäni albumi itsessään on paras, jonka olemme koskaan tehneet; Ian on sanoittajana parhaimmillaan, ja albumi on itsessään metafora nykypäiväiseen tilanteeseen, jossa elämme. Monet kappaleet ovat heijastuksia tämänhetkisen maailman tapahtumiin, sekä siihen kuinka ihmiset sulattavat kaiken tämän tiedon ja uutiset.

Eli oletteko huomanneet paljon muutoksia musiikissanne verrattuna siihen, millaista se oli aloittaessanne?

– Mielestäni olemme vain kasvaneet. Emme ole koskaan olleet sellainen bändi, joka tahtoo toistaa itseään. Emme kuitenkaan halua hypätä liian kauas siitä, mikä tekee meistä uniikkeja. Joten luonnollisesti olemme kehittyneet. Meillä ei ole enää niin paljon vihaa ja sitä ”fuck you” -asennetta. 40-vuotiaana on jo hieman enemmän perspektiiviä elämään, kuin mitä 20-vuotiaalla on. Sitä kasvaa aikuiseksi, ja jo sen takia ajattelee ja reagoi eri tavalla asioihin. Joten kyllä, olemme kasvaneet ja muuttuneet ajan myötä, mutta normaalilla ja luontevalla tavalla.

Onko nelikymppisyys vaikuttanut teidän lavaesiintymiseen jollain tapaa tai huomaatteko eroa nuorempana heittämiin keikkoihinne?

– Luulen, että energiatasomme ovat edelleen erittäin korkeat ja näätte sen varmasti tänään. Olemme kuitenkin parempia muusikkoja. Olemme soittaneet ammattilaisina viimeiset 15 vuotta, ja mitä enemmän soittaa, sen paremmaksi kehittyy. Luulen meidän olevan parempia muusikoita kuin koskaan.

Mikä albumeistanne on suosikkisi? Uusin vai mahdollisesti ensimmäinen?

– Hankalaa valinta. Juuri nyt ”Afraid Of Heights”, koska se on uusin ja mahtava. Omassa studiossa tekemisen takia siinä on myös aivan eri fiilis. Siinä on myös eri asioita miksi rakastan sitä, mutta ensimmäinen albumi taas… huh. Kaikissa niissä on omat erityiset jutut, jonka johdosta rakastamme niitä sellaisinaan. Emme olisi tässä, jos emme olisi tehneet ensimmäistä albumiamme, ja se oli täysin silmiä avaava kokemus. Jokaiseen albumiin on siis erilainen tunneside.

johnbt-1

Kuinka kuvailisit itseäsi, ja miten nämä piirteet näkyvät musiikissanne?

– Ian on bändimme biisinkirjoittaja, mutta mielestäni hän pitää hyvin huolen siitä, että kaikkien jätkien vahvuudet tulevat esiin kappaleissamme. Hän myös muistaa aina haastaa meitä tekemään parhaamme. Mielestäni tuon tasapainoisuutta bändiimme ja erilaista perspektiiviä asioihin. Basisteilla on aivan eri rooli kuin laulajalla tai rumpalilla, joten mielestäni me kaikki teemme juuri niin kuin pitääkin. En tiedä, ehkä kannattaa kysyä muilta jätkiltä, millainen olen ja mitä tuon heidän mielestään pöytään.

Oletko aina halunnut saavuttaa jotain Billy Talentin kanssa, mitä ette ole vielä saavuttaneet? 

– Ehkä se, että olemme päässeet tekemään tätä elääksemme, uranamme ja elämäntyylinämme, joten tavallaan olemme tavoittaneet jo ultimaattisen päämäärämme. Tahdon kuitenkin, että kasvamme edelleen. Haluaisin, että olisimme yhtä suosittu bändi, kuin U2, että saisimme mahdollisuuden kiertää USA:ta ja esiintyä isoilla lavoilla, ja silti saapua Suomeen konsertoimaan. On monia paikkoja, joissa emme ole päässeet käymään, kuten Etelä-Amerikka. Meillä on ollut bändissä samat jätkät jo niin kauan, niin eiköhän se päätavoite ole kuitenkin jatkaa tätä niin pitkään kuin mahdollista.

Mistä tahtoisit, että Billy Talent muistetaan?

– Toivon kunnioitusta sitä kohtaan, mitä olemme tehneet. Olemme aina olleet vakavissamme bändimme suhteen, emmekä ole käyttäneet oikoreittejä. Kaikki mitä olemme tehneet on mietitty loppuun asti, ja välitämme siitä miten musiikkimme on tuotettu. Ehkä kaiken jälkeen tahtoisin, että jengi sanoisi: ”he olivat oikea bändi”, ja pistäisi meidät samaan lokeroon, kun Peppersit tai Pearl Jamin – bändit, joilla oli isot ja pitkät urat, ja ihmiset tiesivät, että he olivat tinkimättömiä omaa taidettaan kohtaan, tekivät asioita kunnianhimoisesti ja oikeista syistä. Joten siitä ehkä haluan bändimme tulevan parhaiten muistetuksi tulevaisuudessa. Kunnioittakaa sitä mitä olemme tehneet, vaikka ette pitäisikään musiikistamme. Sentään yritimme.

Olette keikkailleet useiden eri bändien kanssa – keiden kanssa on ollut hauskinta?

– Yksi lempi kiertueistani oli areenakiertue Kanadan läpi Against Men, Alexisonfiren ja Cancer Batsin kanssa. Sain sillä reissulla monta pitkäaikaista ystävää. Bändimme alkuaikoina teimme myös kiertueen Briteissä Reuben-nimisen yhtyeen kanssa, joka sattui olemaan yksi suosikeistani. On ollut niin monia hauskoja kiertueita, että pitäisi oikein istua alas ja jäädä miettimään tätä kysymystä tarkemmin.

Paras neuvo, jonka olet koskaan saanut?

– Ole ahkera ja maksa laskusi.

Mikä saa sydämesi sykkimään?

– Perheeni ja lapseni, ja tietenkin myös rock ’n’ rollin voima, jotta pysyisimme tämän haastattelun hengessä.

billytalent_jp-1

Teksti: Jenna Niemi

Kuvat: Jenna Pietikäinen