Twenty One Pilots tarjoili jäähallikeikalla show’n, jota on vaikea unohtaa

Kävellessäni pois päin valojen loisteesta, en voinut olla miettimättä mitä juuri tapahtui. Korvissani soi edelleen ja silmissä välkkyivät kirkkaat neonvalot. Amerikkalainen yhtye Twenty One Pilots lopetti juuri keikkansa, ja harva paikalla ollut voi väittää, etteivätkö pojat olisi vetäneet show’ta kunnarilla kotiin. On vaikea miettiä mitä duo olisi voinut tehdä enemmän, sillä lavalla nähtiin kaikkea ukulelesta laservaloihin, takaperinvoltteihin, raivokkaisiin räpäytyksiin, upeisiin rumpusooloihin sekä koskettaviin pianoballadeihin. Ennen konserttia en olisi voinut uskoa, että kaksi miestä saa täytettyä jäähallin näinkin upeasti, mutta niin kävi.

Helsinki oli yhtyeen EMØTIØNAL RØADSHØW -kiertueen ensimmäisiä keikkakaupunkeja, joten yllätyksiä oli odotettavissa. Bändi singahti lavalle totuttuun energiseen tyyliinsä kerjättyään ensiksi yleisöltä huutoja ja taputuksia pariin otteeseen, ja jopa suurin osa istumakatsomosta ponkaisi seisomaan heti ensimmäisen biisin tahtien aikana. Yhtyeellä ei selvästikään ollut minkäänlaisia vaikeuksia saada yleisöä mukaan tunnelmaan, olivathan ensimmäiset innokkaat odottaneetkin bändiä jonossa puolesta päivästä lähtien. Laulaja Tyler Joseph sinkoili yleisömeren ympäri päälavalta keskellä sijaitsevalle saarekkeelle ja takaisin, ja rumpali Josh Dun taas heitti voltteja ja takoi rumpuja kovaan tahtiin, mutta miehissä ei väsymys näkynyt ja he pysyivät energisinä koko keikan ajan.

_dsc3144-copy

Twenty One Pilotsin voisi kuvailla olevan jotain vaihtoehtoisräpin ja elektrovaikutteisen popin välimaastosta, mutta sen lisäksi, että se sekoittelee yhteen eri genrejen elementtejä, löytyy biisivalikoimasta hyvin vaihtelevasti niin hitaita ja tunteikkaita kuin nopean rytmikkäitä ja tanssittavia biisejä. Yhteistä kaikilla Jäähallissa kuulluilla kappaleilla oli kuitenkin se, että jokainen niistä sai yleisön villiintymään täysin.

Välillä keikan aikana tuntui siltä, että joka ikinen biisi mikä soitettiin oli hittibiisi, sillä yleisö näytti tuntevan ne kaikki alkusäkeistä lähtien. Olen parin viime vuoden ajan kuvitellut olevani jo liian vanha fanityttöilyyn, mutta Twenty One Pilotsin jätkät saivat minut kyllä huutamaan ääneni käheäksi, niin huikea fiilis keikasta ja biiseistä välittyi.

_dsc3168-copy

Yhtye pärjäisi varmasti jo pelkästään monitaituruudellaan, upeasti toteutetulla show’llaan sekä tarttuvilla kappaleillaan, mutta parasta on se, että bändin kappaleiden lyriikat käsittelevät oikeasti tärkeitä aiheita. Myös yleisöstä näkee sen, että sanat koskettavat ja ovat jääneet mieleen, sillä koko jäähalli raikui lähes jokaisen biisin kertosäkeen kohdalla, vaikka yleisöä ei sen kummemmin edes yllytetty laulamaan sanoja. Suomalaisen keikkayleisön tuntien olin itse positiivisesti yllättynyt ja ylpeä siitä, että kerrankin jengi saatiin niin hyvin mukaan.

Toinen asia, joka ehkä hieman yllätti oli se, että Twenty One Pilots ei olekaan vain yhden ikäryhmän bändi, sillä yleisön joukosta pystyi bongailemaan monipuolisesti eri-ikäisiä ihmisiä. Johtuneeko tämä bändin monipuolisesta biisimateriaalista vai mistä, mutta en tuntenut itseäni yleisön joukossa ihan niin vanhaksi, kuin aluksi pelkäsin.

_dsc3064-copy

Omaan korvaani parhaiten toimivat livenäkin ehkä kappaleet, joihin oli ympätty mukaan räppiä sekä vaikutteita esimerkiksi elektronisesta musiikista ja svengaavasta reggaesta. Eri genrejen elementtien yhdistely on mielestäni yhtyeen kappaleissa toimivaa ja saumatonta, ja arvostan sitä, että näinkin suosittu yhtye kokeilee pelottomasti genrerajojen rikkomista. Moni yhtye ei varmasti myöskään hallitsisi tällaista genrejen viidakkoa yhtä hyvin kuin Twenty One Pilots tekee, nimittäin siitä huolimatta että ”rajoja rikotaan”, ei yhtye tee sitä niin, että heidän show’nsa tai kappalekokonaisuutensa olisi ollut millään tavalla liian sekava.

_dsc3243-copy

Kun yhteen heitetään erivärisiä valoja ja lasereita, tiuhaan vaihtuvia naamareita, vilkkaasti animoituja taustakuvia sekä soittimia ukulelesta pianoon, voisi lopputuloksen kuvitella olevan jotain erittäin outoa. Siltä jäähallikeikka ei kuitenkaan tuntunut, vaan bändi toi yleisölle show’n, jota on vaikea unohtaa. Toisaalta, vaikka lavashow oli aivan huikea, ei se kuitenkaan jättänyt varjoonsa itse musiikkia, sillä yleisö oli aidosti mukana jokaisessa biisissä, ja etenkin herkät pianoballadit saivat katsomoihin aikaan silmiä hivelevän kauniin valomeren.

Bändi lupaili keikan lopussa, että jos vain halua on, tullaan heidät näkemään Suomessa uudelleen, ja yleisön huudoista päätelleen uusi keikka olisi enemmän kuin toivottu. En tiedä mitä ensi kerralta voi odottaa, jotain aivan yhtä omalaatuista ja yllättävää? Toisaalta, kuinka paljon paremmaksi voi pistää, kun tällä kertaa on kelluttu ja juostu jättimäisten pallojen sisällä yleisön käsien kannattelemana?

Katso kattava kuvagalleria keikasta täältä.

Teksti: Emilia Valaja

Kuvat: Nelly Tatti