Testissä: Seikkailupuisto Korkee – haastetta mielelle ja fysiikalle

Helsingin Mustikkamaalla sijaitseva seikkailupuisto Korkee koostuu kahdestatoista eritasoisesta puihin rakennetusta kiipeilyradasta. Radat sisältävät erilaisia tasapainoa, rohkeutta ja fyysistä voimaakin vaativia tehtäviä, vaijeriliukuja ja kiipeämistä. Mukaan mahtui myös hieman rämäpäänä tunnetun allekirjoittaneen pelkäämään saanut vapaapudotus vaijerin varassa, joka olikin minulle suurin henkinen haaste radoilla, joilla ennätimme kiipeilemään. Korkeen köysiseikkailupuistosta löytyy ratoja kaikentasoisille kiipeilijöille, sillä ne on jaettu lapsille tarkoitettuihin matalemmalla sijaitseviin Kanto-ratoihin, sekä aikuisille suunnattuihin Latva-ratoihin, jotka sijaitsevat jopa 12 metrin korkeudessa.

File0044 copy

Mustikkamaalle saapuessamme oli kaunis lauantaipäivä, ja hieno sää oli saanut monet muutkin ylös, ulos ja kiipeilemään, joten jouduimme hetken odottelemaan omaa vuoroamme puistossa sijaitsevan Kahvio Tikan kupeessa. Kahvio oli seikkailuratojen ympäröimä, ja mielenkiintoisina seurailimmekin kahvikuppien ääressä, mitä tuleman pitää. Rannekkeet saimme haettua vuoronumeromme kuullessamme, jonka jälkeen pääsimme noutamaan kiipeilyvarusteet, joihin kuuluivat turvakypärä sekä -valjaat.

File0001 copy

Ennen radoille pääsyä kävimme pienessä ryhmässä opastetun turvallisuuskoulutuksen, jossa neuvottiin turvavarusteiden pukeminen ja niiden oikeaoppinen käyttäminen. Turvallisuuteen oli selvästi panostettu, ja oikein käytettyinä näillä varusteilla tapaturman sattuminen radalla lienee liki mahdotonta, sillä valjaat sisälsivät kaksi älykästä turvalukkoa, joista molemmat eivät voineet olla auki samanaikaisesti. Koulutuksen päätteeksi suoritimme lyhyen testiradan, jonka jälkeen olimme valmiita aloittamaan vaativampien kiipeilyratojen selättämisen.

File0070 copy

Omaan rohkeuteen ja kuntoon luottavaisena sekä päivän aikataulut huomioiden päätin jättää välistä helpommat radat ja aloittaa rempseästi radasta numero kuusi. Luottavaisin mielin kytkin itseni turvavaijereihin juuri oppimallani tavalla ja lähdin kiipeämään kohti puun latvaa. Kyseinen päivä oli melko tuulinen – tasanteelle päästessäni tunsin sen heiluvan jalkojeni alla, katsahdin alas todetakseni että olen oikeasti melko korkealla. Ensimmäinen tehtävä oli tasanteelta toiselle tasapainoileminen poikittain köysistä roikkuvien puupalkkien päällä, jotka olivat melkoisen kapeita. Palkkien tuulessa heilumien ei tehnyt tasapainoilusta lainkaan helpompaa! Radan haastavuus yllätti, mutta liikkeelle päästyäni onnistuin keskittymään tasapainoiluun ja unohtamaan sen, miten korkealla oikeasti olin. Nopeasti pääsin vauhtiin ja totuin yläilmoissa seikkailuun, jonka jälkeen pieni jännitys vain lisäsi innostustani.

File0118 copy

Seuraavaksi päätin kokeilla haastavinta rataa, joka alkoi köyttä pitkin ylös kiipeämällä. Tätä rataa ei suositeltu ensimmäiseksi eikä viimeiseksi, joten arvelin tässä vaiheessa olevan sopivin hetki sen kokeilemiselle. Kävi ilmi, että rata oli luokiteltu haastavimmaksi nimenomaan tämän alkukiipeämisen takia, ja sivusta seurasimmekin erään nuoren miehen suoritusta. Vuoroni koitettua totesin aliarvioineeni kyseisen tehtävän haastavuuden täysin – selvisin köyttä pitkin ylös vain noin kolmasosan verran ennen voimieni loppumista. Haastetta siis löytyy kovakuntoisemmallekin kaverille! Nöyrästi siirryin takaisin helpommille radoille ja päästin muut kokeilemaan onneaan köyden kanssa.

File0230 copy

Kiipeilin vielä muutamalla radalla tämän jälkeen, kunnes oltiinkin jo lähellä puiston sulkemisaikaa – aika oli kulunut kuin siivillä! Mieleenpainuvin tehtävä oli ehdottomasti yläilmoissa kiitäminen lumilaudalla. Ratojen suunnittelussa oli selvästi käytetty runsaasti mielikuvitusta ja vaivaa, ja jokainen rata oli erilainen. Viimeiseksi haasteekseni päätyi alussa mainittu vapaapudotus, jonka arvioisin olleen juurikin 12 metrin korkeudesta. Olin vierestä seurannut jo monen muun rauhallisesti ja turvallisesti laskeutuvan vaijerilla alas ja ajattelin tämän olevan helppo nakki, mutta oman vuoroni koittaessa meni pupu pahasti pöksyyn ja päädyin istuen hivuttautumaan alas tasanteen reunalta raikuvan kiljaisun saattelemana. Onneksi tämän tehtävän jättäminen väliin olisi myös ollut mahdollista, jos koki pudotuksen liian hurjaksi. Maan kamaralle selvittyäni palautimme valjaat, mikä kävi nopeasti ja mutkattomasti.

File0270 copy

Voin suositella seikkailupuisto Korkeeta ihan jokaiselle, joka vähänkin nauttii pienistä (tai suurista) haasteista! Aluksi kuvittelin, ettei ratojen korkeus riittäisi tuomaan minkäänlaista haastetta, mutta puiden latvasta alas katsellessa oli näkökulma aivan toinen. En pode minkäänlaista korkeanpaikankammoa, mutta silti koen tehtävien olleen haastavampia enemmän henkisesti kuin fyysisesti, lukuunottamatta rataa numero kymmenen, jonka suorittaminen vaatii valtavasti myös voimaa. Radoilla kiipeileminen osoittautui erittäin hauskaksi ulkoilmatekemiseksi, eikä kiljahduksilta ja kikatuksilta säästytty. Radat voivat olla myös oivallinen apu korkeita paikkoja vieroksuvalle, sillä ne tarjoavat turvallisen ympäristön yläilmoissa liikkumisen totutteluun ja mahdollisuuden aloittaa matalalta ja rohkeuden edetessä siirtyä korkeammalle. Henkilökunta oli iloista, ystävällistä ja kokoajan läsnä, joten apua sai aina tarvittaessa. Ainoana miinuksena voin mainita hieman puutteellisesti merkityt ja huolletut wc-tilat ja sen, etten ehtinyt tällä kertaa kiipeilemään pidempään (kuitenkin puistosta riippumattomista syistä). Onneksemme seikkailupuisto Korkee on auki aina lokakuun loppuun saakka, joten vielä on runsaasti aikaa käydä kiipeilemässä ennen syyssesongin loppua!

File0411 copy

Alla vielä kuvagalleria ja video iltapäivämme seikkailusta!

Teksti: Taija Määttänen

Kuvat: Nelly Tatti