LEO – Ajattomia kertomuksia nuoruuden sekoiluista

Kotimaan musiikkikentälle on noussut eräs varsin lupaava laulaja-lauluntekijä. Vaikka Leo Stillman, 25, onkin Sony Musicin tuoreimpia kiinnityksiä, ei kyse ole mistään noviisista. Mies on kerryttänyt kokemusta jo useammassa projektissa, joista merkittävin lienee Face of God -bändin vokalistin pesti. Moni tuskin tietää, että samainen henkilö on ollut myös perustamassa Santa Cruzia, vaikuttaen tällöin rumpusetin takana.

Nyt on soolouran vuoro, ja vientiä tuntuu riittävän. Toukokuussa julkaistu ensimmäinen sinkku Mun piti olla sun on soinut radiossa jo hyvän aikaa ja tovi taaksepäin se saavutti Spotifyssa kunniakkaat 200 000 kuuntelukertaa.
Tapasin Leon Ilosaarirockissa, jonka Sulo-klubin keikka oli hänen minikiertueensa viimeinen. Samalla viikolla ennen Joensuuhun saapumista oli ollut viisi keikkaa, viimeisin jopa samana päivänä VR:n rokkijunassa. Pientä väsymystä ei käynyt kiistäminen.

– Joka päivä on vedetty täysiä. Ehkä tänään vielä jaksaa, mutta huomenna ei enää.

Mikäli Helsingin kaupunkifestareita tai muutamia pienempänä tehtyjä reissuja äidin valvovan silmän alla ei lasketa mukaan, on Leolta jäänyt festarit käytännössä kokonaan väliin. Sitä, että pääsisi itse lavoille soittamaan, on odotettu ja vaalittu. Tämän vuoden Ilosaarirock olikin Leolle sarjassaan ensimmäinen. Silmin nähden havaittavan innostuksen lisäksi ensimmäinen oma artistipassi herätti hänessä hupaisia muistoja.

– Olen kusettanut itseni nuorempana miljooniin paikkoihin kaikilla oudoilla nimillä, jotka olen bongannut nimilistasta. Olen muun muassa kertonut olevani Okko Laru, eräs levy-yhtiön tyyppi, jolle laitoin joskus meidän jonkun vanhan bändin demoja, mutta joka ei sitten tykännytkään niistä.

Yleisöt pitää ansaita

Leo veti Sulo-klubin keikallaan teltan täpötäyteen kiinnostuneita jammailijoita, ja kysyntää on riittänyt muillekin keikoille. Ei ihme, sillä Stillman muodostaa yhdessä bändinsä kanssa energisen livebändin, jonka keskinäinen hyvä kemia välittyy. Vaikka asiat tuntuvat menevän oikeaan suuntaan ja porukalla on hommaan ammattimainen ote, voi uuden artistin tie suuren yleisön tietoisuuteen olla pitkä. Entä jos kävisikin niin, että ihmiset eivät löytäisikään perille kaikilla keikoilla?

– Haluan tehdä sen työn, että käyn eri paikoissa soittamassa ja ansaitsemassa yleisöt. Olisi hirveää, jos ihmisiä kiinnostaisi yhden todella suositun kappaleen takia vain seuraavat 5 kuukautta eteenpäin ja se loppuisi siihen. Parempi toisinpäin, se on itselle mielekkäämpää.

Musiikin suhteen ei tehdä kompromisseja

Leolla on takana kiireinen ja työntäyteinen vuosi. Kaikki energia ja aika suunnataan tällä hetkellä musiikkiin, uusiin biiseihin ja studiohommiin. Mies itse ei pidä tämän sarjan työtä varsinaisena työntekona, koska rakastaa kirjoittaa biisejä ja sanoo sen olevan vain ihanaa, jos muutkin sattuvat niistä pitämään.

– Musiikkihommat ovat sellaisia, että niissä saattaa jossain vaiheessa tulla todella pahasti turpaan. Jos jengiä ei kiinnosta, niin sitten sen pitääkin olla niin. Kukaan ei tarvitse biisejäsi ennen kuin niissä on sitä jotain. Jos kaikki menee pieleen eikä ketään kiinnosta, niin sitten pitää ehkä katsoa peiliin ja kirjottaa parempia biisejä.

Yksi parhaista saavutuksista on ollut perheenjäseniltä saatu tuki:

– Äiti ja mummi ovat olleet ylpeitä. Vaikka vanhoille bändeille on tapahtunut kaikenlaista hyvää, mummi ei ikinä uskonut, että niistä tulisi oikeasti mitään ja toivoi, että menisin töihin. Sain vakuutettua hänet viimein silloin, kun sinkkuni nousi soitetuimmaksi kappaleeksi Yle Radio Suomella, kanavalla, jota mummi kuuntelee.

Seuraava sinkku tulee syksymmällä, ja levy ensi vuoden puolella. Leon mukaan se on sekoitus nuoruuden outoiluja ja sekoiluja, siinä on paljon rujoutta, mutta se on paikoin myös herkkä. Kappaleet eivät varsinaisesti ole tämän päivän hittimusiikkia, vaan tyyli nojaa ilmeisen vahvasti miehen omiin musikaalisiin innoittajiin. Suitsutusta saavat Michael Jacksonin, Arctic Monkeysin ja Biffy Clyron lisäksi myös muutama suomalainen:

– Olen kuunnellut J. Karjalaista lapsesta asti. Hänen musiikissaan on sellaista ajattomuutta, jonka toivoisin välittyvän myös omista biiseistäni. Sitten on Dave Lindholm, yksi ensimmäisistä, joka alkoi kirjoittaa eri tyylillä kuin mihin oli totuttu. HIM on myös todella kova, ja Ville Valo parhaimpia biisinkirjoittajia mitä on.

Esikuvat ovat olennaisessa roolissa oman tyylin löytämisessä, mutta lopullinen luomisen liekki syntyy henkilökohtaisen elämän puolella. Leon sydämen saa sykkimään tyttöystävä – sama henkilö, joka toimi inspiraationa Mun piti olla sun -kappaleelle.

– Kirjoitin sen kappaleen, kun me erottiin. Nyt, on-off-rumban ja yhteen palaamisen jälkeen seuraava sinkku voisi olla nimeltään Mun PITÄÄ olla sun.

Mitä tapahtuu musiikin ulkopuolella?

– Me omistetaan veljen kanssa vanha purjelaiva, jota me vuokrataan muille, ja jossa me hengaillaan kaikkien kavereiden kanssa kuin olohuoneessa. Se on sellainen elämäntapajuttu. Juhannuksena pidin vähän lomaa ja matkustin Raumalle. En kaipaa varsinaista lomaa kuitenkaan sen enempää. On lomaa tehdä biisejä ja fiilistellä.

LEO soittaa Helsingissä 13.8. Ravintolalaiva Nikolai II:ssa ja 9.9. Virgin Oilissa.

Kuva: Pekka Keränen