HeartBeats festareilla: Ilosaarirock 15.-17.7.2016

Menneenä viikonloppuna 45. kertaa järjestetty Ilosaarirock keräsi festarikansan Joensuun Laulurinteelle kovia sateita enteilevän sään keskelle. Tällaista kokenutta festarikävijää ja etenkin suurta Ilosaarirock-fania eivät pienet sadekuurot saaneet kuitenkaan muuttamaan hyvin odotettuja viikonloppusuunnitelmia. Uskoin nimittäin vakaasti myös siihen, että näillä nimenomaisilla festareilla saisimme nauttia auringonpaisteestakin. Ilosaarirock ja aurinko kuuluvat yhteen.

Vaikka ystävät, yleinen tunnelma ja festarialue ovat muovanneet Ilosaareen reissaamisesta minulle perinteen, sain jälleen muitakin konkreettisia perusteluita paikalle tulooni. Pääesiintyjät eivät valitettavasti tänäkään vuonna tehneet minuun oikein minkäänlaista vaikutusta, mutta muu kattaus oli suorastaan mainio. Kaikkien toiveita oli kuunneltu, ja minullekin löytyi ohjelmasta kolme orkesteria, joita en halunnut ohittaa: Saimaa, Haken ja Paradise Lost.

Perjantai:

Ilosaarirock käynnistyi perinteisesti klubihengessä, Sulo- ja Töminä-klubin voimin. Sulossa Lounge-teltan veti täyteen Leo, jonka keikka oli kirkkaasti yksi viikonlopun parhaista ja mitä mainioin festareiden käynnistäjä. Leo soitti energisesti ja tunteella osoittaen, että herralla riittää meille tuonnemmas muutakin näyttöä, kuin toukokuun alussa julkaistu kappale Mun piti olla sun. Tässä miehessä kun tuntuu olevan huikea määrä taitoa ja potentiaalia.

27798516933_9955d64db1_b

Leon keikalta kipitin tarkastamaan, mitä Ismo Alangolla oli illalle annettavaa. Itse keikka ei sinänsä tarjonnut vanhalle Alanko-fanille oikein mitään uutta, mutta se pisti koko Tähtiteltan yleisön, allekirjoittanut mukaan lukien, huojumaan biisien tahdissa onnellisena. Olin kiitollinen kuullessani Sielun Veljien parhaan biisin Rakkaudesta, vaikka sekin taitaa olla vakiintunut osa settilistaa.

28131460080_9bf321fd75_z

Päiväni sisälsi valitettavan monta muuttujaa, joiden johdosta kerkesin katsomaan vain nämä pari keikkaa, ja esimerkiksi Töminän tunnelmat jäivät minulta kokematta kokonaan. Onneksi tein valintani kuitenkin ilmeisen hyvin, koska lähdin alueelta kaatosateesta huolimatta hymyssä suin.

Lauantai:

Ensimmäisenä virallisena festaripäivänä tunnelma oli turhan pitkään nuupahtanut – lieneekö syy harmaassa säässä vai edellisessä illassa, en tiedä. Alkupäähän ohjelmaa ei kuitenkaan ollut kiinnitetty mitään välttämättömyyksiä, joten viivästytin alueelle siirtymistä hyvällä omallatunnolla ja houkuttelin palan seuruettani vasta Saimaan keikalle. Parasta ikinä. Tanssimme keikan läpi kumpparit mudassa, ja viimeistään Per Vers runoilija, versiointi Juice Leskisen klassikkokappaleesta, sai loputkin Rentolavan yleisöstä tamppaamaan.
Sitten oli J. Karjalaisen vuoro. Jukan keikalla ei tarvitse tapahtua sen kummempia, jotta siitä tulee olennainen, nostattava osa festareita. Mieheltä löytyy niin älytön määrä tunnettuja kappaleita, että yhteislaulun voima yleisön seassa on melkoinen.

Seuraava ns. ”slotti”  aiheutti pientä päänvaivaa, kun sekä Propagandhilla että Vesalalla oli samat soittoajat. Mennäkö siis katsomaan kesän ainoan Euroopan keikkansa soittavaa legendaarista punkrock-bändiä vai iki-ihanaa kotimaan vahvistusta, jonka näkee keikoilla varmasti myöhemminkin? Ennen Ilosaarirockiin matkaamista ajattelin tuohon kysymykseen löytyvän helpon vastauksen, ja että vaikuttaisin takuuvarmasti Tähtiteltassa muiden punkkaripäiden kanssa. Ystävien vetovoiman on kuitenkin todettava olevan tehokas, koska suuntasinkin Rentolavalle.
Ennen Paulan lavalle tuloa asia saattoi hieman harmittaakin, mutta fiilis nousi heti ensimmäisten sointujen kohdalla. Tajusin pian olevani tilanteessa, jota on ihana muistella joka syksy iltojen pimetessä: tanssin auringonpaisteessa Pyhäjärven rantavedessä hyvän musiikin tahtiin, hyvien ystävien ja muiden iloisten naamojen seurassa.

28381327786_6686639eef_z

Vesalan jälkeen tuli tapitettua hetki Passengeria, Ellie Gouldingin tilalle kiinnitettyä brittilaulajaa. Päälava oli herralle aivan liian iso ja esitys oli valitettavan pitkäveteinen. Päädyin spontaanisti Rentolavalle Ricky-Tick Big Bandin & Julkisen Sanan rytmeihin, josta taas suuntasin melkoista vauhtia Tähtitelttaan katsomaan The 1975 -yhtyeen meiningit. Saavuin paikalle ilman sen suurempia odotuksia ja sainkin yllättyä positiivisesti. Teltassa oli käynnissä kunnon bileet, ja keikasta sai järjettömän paljon energiaa ja uutta ponnetta iltaa kohden.
Pitihän se illan viimeiseksi esiintyjäksi päätyneen, Rovaniemen oman pojan Antti Tuiskun lavashow käydä tarkastamassa ennen Joensuun yöhön suuntaamista. Nähtyäni Tuiskun jo paria viikkoa aiemmin Provinssissa, ei keikka itsessään antanut oikein mitään uutta pureskeltavaa, mutta ilotulitteiden ja myöhäisemmän ajankohdan takia tunnelma oli arvatenkin parempi. Itse esiintyjä oli silmin nähden kiitollinen ja hämillään tuhatpäisestä, tanssivasta yleisöstä. Hauska keikka.

28131641380_d1462354da_z

Sunnuntai:

Suuntasimme seurueemme kanssa alueelle iltapäivästä ja kaipasimme kipesti uutta energiaa. Mikäs sen parempi siihen hätään, kuin JVG. Vaikka musiikki ei niin nappaisikaan, saa jokainen keikasta varmasti joitain hyviä fiiliksiä irti.

28414693375_96fb9f1ba6_z

Pienet häät tekivät selvästi tehtävänsä, koska yleisö tuntui jo puolivälissä puhkuvan aivan uudenlaista energiaa.
Seurasin Scandinavian Music Groupin keikkaa tovin, kunnes oli aika suunnata Tähtitelttaan. Luvassa oli itselleni erittäin odotetun bändin, Paradise Lostin keikka.

28381573816_97e761b310_z

Harmikseni en ehtinyt jäädä kuin muutaman kappaleen ajaksi, mutta ne muutamatkin riitti lunastamaan kakki odotukseni. Paikan päällä vallitsi yhtä maaginen tunnelma, kuin kuvitella saattaa ja muu yleisö tuntui olevan aivan yhtä mielissään.

28309980382_321bac5915_b

Brittimetalli vaihtui astetta progempaan, kun Metelli-teltassa lavalle nousi viimein Haken. Olin odottanut keikkaa bändin viimeisimmän julkaisun, Affinityn ja etenkin kyseiseltä levyltä löytyvän 1985-kappaleen johdosta aivan täpinöissä.

28131918290_66d4992fd5_z

Ehkä juurikin se etukäteishypetys painoi alla niin paljon, että itse keikka ei tuntunut lähtevän lentoon niin kuin kuvittelin. Mahtava bändi, mahtavia biisejä, mutta koko touhusta jäi jotenkin valju tunne. Kuinkahan samat, ehkä eeppisiksikin taipuvat melodiat toimisivat isommalla lavalla pyrotekniikan valossa?

27797633954_623c788b30_z

Seuraavana oli vuorossa Paperi T, joka tyylilleen uskollisena pysytteli keikan läpi enemmän tai vähemmän savukoneiden takana. Olen ollut jo kauan sitä mieltä, että parhaimmillaan tuo mies ja hänen lyyrinen antinsa toimivat hämyisissä klubiolosuhteissa, ja ilahduin, kun huomasin, että Tähtiteltassa oli hyvinkin samankaltainen tunnelma.

En usko, että hirveän moni yllättyy, jos kerron tässä ja nyt, että Ilosaarirockin valovoimaisin ja yleisönsä parhaiten ottanut artisti oli Olavi Uusivirta.

27799163023_f5d8b42bac_b

Miehen lavakarisma on jollain tavoin selittämätöntä ja ehkä juuri siksi hieman taianomaistakin, kun taas loppuunmyydyt keikat ja täydet yleisöt ovat täysin ymmärrettävissä. Olavi antaa jokaisella, siis ihan jokaisella keikalla kaikkensa, kuten tälläkin kertaa Rentolavalla.

27799209333_3de00a0d99_z

Kiinnostavat esiintyjät soittivat jälleen samaan aikaan, ja harmikseni jouduin lähtemään kesken Rentolavan bileiden toisaalle, jotta kerkeäsin nähdä kaikki välttämättömyydet. Eipä sitä kauaa tarvinnut harmitella. Soundi-lavalla Lasten Hautausmaa tarjoili yleisölleen verrattain hyvin erilaisia, joskin omalla tavallaan hyvän mielen tuovia tunnelmia. Bändin melankoliset ja huumaavan kauniit kappaleet koukuttivat ja toimivat täydellisesti sunnuntai-illan hämärtyessä.

27797978104_d2f13fe182_z

Illan viimeinen oli Tanskan suuruus, Volbeat. Tiesin jo etukäteen, että keikkaa on parempi tarkastella jo väsymyksen takia kaukaa, ja ettei se tulisi antamaan minulle mitään. Oikeassa olin. Ainut hetki, jolloin jaksoin seurata itse esitystä oli, kun lavalle heijastettiin suurmies Johnny Cashin kuvajainen. Sitäkin seurasi vain löysähkö versiointi Ring of Fire-kappaleesta.
En ollut nihkeilyjeni kanssa ainoa, mutta kuuluin selvästi vähemmistöön. Tiedän jo radiosoittojen perusteella Volbeatin olevan tässä maassa iso juttu, mutta oli silti hauska huomata kuinka moni yleisössä tuntui selvästi nauttivan esityksestä.

28310455092_beefba0b19_z

Ilosaarirock pitää tämänkin viikonlopun jälkeen kärkisijaa suosikkifestareita listatessani. Missään muualla en ole törmännyt yhtä mutkattomaan tunnelmaan: ihmiset auttavat toisiaan ja ovat iloisia, eikä kukaan ei tappele.

Kesän paras viikonloppu, eikä suotta.

Kuvat: Elina Pesonen