Haastattelussa Jonas and I, jonka esikoislevy saattaa olla se tämän vuoden hyväntuulisin

Kuopiolainen Jonas and I julkaisi toukokuun lopulla esikoislevynsä These Days. Viiden hengen vetoinen, folkahtavaa ja kantrihtavaa poppia soittava bändi on nuoresta iästään huolimatta huomioitu tehokkaasti eri medioissa. Suomen lisäksi uusi levy on kerännyt kunnioittavia arvosteluita Ranskassa ja Britanniassa, ja yksi sen kappaleista pääsi taannoin soittoon amerikkalaisella radiokanavalla. Aikamoista.

Bändin historia ulottuu konkreettisesti vuoteen 2013, jolloin NEØV:ssakin vaikuttava Jonas Ursin ja Roope Hakkarainen (kyllä, ne bändin nimestä kuuluisat Jonas ja minä) alkoivat soittaa akustisia keikkoja tuttujen karkeloissa. Loput osapuolet, Juho Väliaho, Antti Alvasto, ja Santeri Laitinen tulivat kuvioihin myöhemmin samoista pienistä musiikkipiireistä.

“Samalla porukalla me soitettiin jo silloin, mutta se homma vähän jäi. 2015 päätettiin ruveta tekemään levyä, ja sitten me tehtiin se”, toteaa Jonas naurahtaen.

“Me ollaan aika tuotteliaita ja tehdään paljon musiikkia, joten on parempi julkaista sitä sen myötä, kun biisit valmistuvat. Monet bändit jäävät istumaan ideoiden päälle turhankin pitkäksi aikaa”, miettii Roope.

Pojat saavat nasevan huumorintajunsa avulla levynteon kuulostamaan lastenleikiltä, mutta tuntevat hyvin kyseisen kentän haasteet. Ollapa nuori bändi ja yrittää päästä tekemään harrastuksesta ammattia aikana, jolloin musiikki ei myy entisen tavoin.

“On tässä muutoksessa paljon hyviäkin puolia. Kaikki leviää tänä päivänä nopeammin. Jostain pitää keksiä se oma juttu, olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja puskea kaikin keinoin. Samassa veneessä on kuitenkin ne 20 miljoonaa muutakin bändiä, joiden joukosta pitäisi erottua.”

Tuossa puskemisessa käy kiittäminen Humu Recordsia, bändin takana seisovaa pienlevy-yhtiötä.

“Humu ja ylipäätään Jaakko Ryynänen ovat auttaneet ja edistäneet asioita paljon hoitamalla tiedotus- ja mediahommia. Oikeiden kanavien etsiminen vie hirveästi aikaa. Me olemme todella iloisia, että joku vastaa siitä puolesta, jotta me voimme keskittyä treenaamiseen ja uuteen musiikkiin”, Hakkarainen ja Ursin pohtivat.

Palo uuden musiikin tekemiseen onkin kova, vaikka ensilevyn julkaisusta ei ole vierähtänyt vielä edes paria kuukautta.

“Tekee mieli mennä kohti uutta, kun näitä biisejä on kuunneltu ja soitettu jo sen verran kauan. Ei se ole mistään pois, että aloittaa nopeasti uuden työstämisen. Sitten on kiva palata taas vanhaan”, toteaa Jonas.

Musiikinteossa on tämän bändin kohdalla kyse valmiista, ammattitaitoisesta paketista. Masterointia lukuunottamatta These Days on saatu kasaan itse.

”Me pystytään Roopen kanssa äänittämään ja miksaamaan, eli tuottaminen on meille sinänsä helppoa. Säästäähän siinä silloin rahaakin.”

Kesällä Jonas and I keikkailee vähemmän ja kuvaa musiikkivideon. Herrat luonnehtivat, että uudelle bändille kyseinen tilanne on varsin ihanteellinen. Mieluummin antaa levylle aikaa kypsyä ja odottaa, että tarpeeksi monet sen löytävät. Syksyllä luvassa olisi isommat kaupungit ja niiden keikkalavojen testaus.

Nuo keikkalavat taitavatkin jo tehokkaasti siintää bändin jäsenten silmissä. Esittäessäni kysymyksen ”mikä saa teidän sydämet sykkimään?”, saan yksimielisen vastauksen:

”Kyllä se on se yleisö. Kuuntelemassa meidän tekemää musiikkia, meidän esittämänä.”

Jonas and I esiintyy 14.7. Helsingissä, Henry’s Pubin Helatorstai-klubilla. Vapaa pääsy.