Elias Gould – Unelma, joka tapahtui yllättävänkin nopeasti

Älykäs, karismaattinen ja avoin 24-vuotias Elias Gould esiintyi tänä vuonna ensimmäistä kertaa Provinssissa ja HeartBeats pääsi haastattelemaan häntä ennen mukaansatempaavaa keikkaa.

Moikka Elias! Miltä sinusta tuntuu olla Provinssissa juuri nyt?

– Tämä on nyt kolmas festariviikonloppu meidän ensimmäisestä festarikesästä. Säät ovat paremmat, lavat ovat suurentuneet ja meininki on kehittynyt koko ajan. Olen ehkä hiukan liiankin innoissani. Hyvä fiilis.

Provinssin lava on monen rokkarin unelma. Voiko Provinssin keikkaa kutsua sinun unelmien täyttymykseksi?

– Näistä isommista festareista tämä on ainut, jossa en ole ollut soittamassa minkään kokoonpanon kanssa, eli todella merkittävä. 2008 olin asiakkaana ja on tämä siitä aika paljon muuttunut.

Mitä muita unelmia sinulla on?

– Askel kerrallaan. Jo se, että pääsi vuoden aikana tekemään musiikista itselleen ammatin, on yllättävän nopeasti tapahtunut unelma. Nälkä kasvaa syödessä. Seuraava unelma olisi saada kunnialla debyyttialbumi ulos, ja että sen vastaanotto olisi hyvä.

Mikä tekee musiikista hyvää musiikkia mielestäsi?

– Hyvässä musiikissa pitää olla sellainen rehellisyys ja aito tunne, mistä se tarina tulee ja mitä sillä biisillä halutaan kertoa. Tätä vaalin myös itse. Hyvä musiikki tarjoaa aina jotain mitä et ole ennen kuullut, mutta pystyt heti samaistumaan, ja se kuulostaa tavallaan heti luonnolliselta.

Onko lahjakkuus mielestäsi synnynnäistä?

– On se jollain tavalla. Ehkä siinä mielessä, että jos syntyy ja treenaa skidinä itsensä hirveäksi virtuoosiksi – se onnistuu kaikilta. Kuitenkin lahjakkuus, jonka voi sytyttää ihan missä vaiheessa vain elämää, esimerkiksi vaikka 50-vuotiaana päättäessä alkaa rokata jotain tiettyä instrumenttia, se on synnynnäistä.

Miten kuvailisit itseäsi ja miten se heijastuu sinun musiikissa?

– Olen aika pirteä tyyppi, ehkä tavalliseen suomalaiseen verrattuna enemmän heittäytyvä ja vähän analyyttisempi. Tykkään kelailla tunteita, ja miten ne minussa ja muissa ihmisissä tulee. Musiikissa se näkyy siinä, että tulee kerrottua avoimemmin juttuja ja lavalla näkyy ehkä enemmän heittäytymistä.

Olet tehnyt ennenkin Sannin kanssa yhteistyötä, tosin elokuvan merkeissä. Onko mahdollista, että teiltä tulisi joskus yhteinen kappale?

– Luulen, että se on enemmän Sannista kiinni. Ylipäätään uuden tyypin kanssa yhdessä tekeminen on aina siistiä. Aina näkee jotain uutta. Toinen saattaa tehdä ihan pienen jutun, joka saattaa olla todella merkittävä. Sanni on Suomen suurin naisartisti, niin on aika epätodennäköistä tällä hetkellä, että hän tekisi indierokkarin kanssa yhteisbiisin. Jos Sanni nyt lukee tämän, niin kyllä minun ja Sannin pitäisi tehdä yhteisbiisi!

Kaikista artisteista maailmasta, kenen kanssa tekisit musiikkia?

– Kaikista siisteimmät tyypit ovat sellasia taiteilijoita, joihin on vaikea saada yhteyttä. Olisi kiva mennä Lou Reedin kanssa tekemään musaa, ja Michael Jacksonin kanssa haluaisin tehdä jonkun bilebiisin. Se olisi ihan hienoa.

Mikä on paras saamasi neuvo, ikinä?

– Sain eilen sellaisen vihjeen, että”mikään ei ole todellista”. Tätä vähän pohdittiin, mutta se on sellaista liian ison mielen ajattelua. Sanoisin, että ”älä kuse vastatuuleen” on paras saamani neuvo.

”Piiskaa ja limpparii, Mahtuuks sun olkkariin?”

– Mahtuu, aina.

Mikä saa juuri sinun sydämen sykkimään?

– Herään aina keväisin eloon. Silloin ihmiset nostavat kasvot maasta ja rupeavat katselemaan ympärilleen, että mitä täällä tapahtuu. Vilpittömyys ja epäitsekkyys saavat syttymään niin saatanasti.

IMG_20160630_191710

Kuvat: Andrei Kipahti, Milla Nokelainen