#tbt: Ysärilapsen suosikkisarjat

90-luvun lapsena olen omasta mielestäni saanut nauttia parhaista lapsuuden sarjoista, mutta voi olla, että jokainen on sitä mieltä omasta vuosikymmenestään. Päätin kuitenkin vähän muistella niitä kaikkein lemppareimpia sarjoja, joita ehkä vielä tänäkin päivänä on vähän ikävä.

Prätkähiiret 

Jos pitäisi mainita vain yksi lapsuuden suosikkiohjelma, olisi se varmastikin Prätkähiiret! Pidin itse lapsena selvästi enemmän niistä ohjelmista, jotka oli luultavasti suunnattu enemmän pojille, ja Prätkähiiret oli näistä ehdottomasti lemppari. Koska hiiriä oli tasan kolme, oli meidän siskojeni kanssa myös helppo keksiä omia leikkejä sarjan ympärille, sillä meitä oli sama määrä. Hiiristä oma suosikki taisi olla Moto, koska se robottikäsi oli vaan niin cool!

Teinimutanttikilpikonnat

Toinen lempparini oli Teinimutanttikilpikonnat, joka perustuu Kevin Eastmanin ja Peter Lairdin sarjakuvaan. Jotain jännää näissä seikkailevissa ”eläin”hahmoissa selvästi oli, ja ovathan mutanttininjakilpikonnat paljon mielenkiintoisempia hahmoja kuin vaikkapa pelkät ihmisninjat. Kiljahtelin myös ilosta, kun tästä lapsuuden suosikista tehtiin elokuva pari vuotta sitten, ja nyt olen vain odotellut ilmoitusta, että koska Prätkähiiristä tehtäisiin samanlainen.

Sailor Moon 

En ole koskaan ollut mikään animen suurkuluttaja, mutta Sailor Moon iski kyllä lapsena ihan kympillä! Se oli myös jonkinlainen poikkeus muiden seikkailupainotteisempien lemppareideni joukossa. Vaikka sarjassa tärkeässä osassa on taistelu ”pahaa” vastaan, siinä käsitellään myös Sailor Moonin ihmishahmon kautta esimerkiksi nuorille tytöille ajankohtaisia asioita, kuten aikuistumista ja kasvamista nuoresta tytöstä naiseksi. Muutenkin sarja oli täynnä tyttöenergiaa, mikä oli mukavaa vaihtelua esimerkiksi aiemmin mainituille Prätkähiirille ja Teinimutanttikilpikonnille, jotka voi ehkä mieltää yleisemmin poikien suosikeiksi.

Klaani

Pari vuotta sitten aloin kaivata tätä sarjaa, ja löysin sen vasta pitkän googlettamisen jälkeen. Sarja on varmaan ensimmäinen kosketukseni minkäänlaiseen fantasiaan tai scifiin television puolelta, ja katsoessani jaksoja uudelleen vähän aikaa sitten ihmettelin, miten hyvin post-apokalyptiseen maailmaan sijoittuva sarja on osattu tehdä lapsille ja nuorille sopivaksi. Totta on, että lapsena osa jutuista ehkä meni lievästi ohi, mutta muistan sarjan siltikin olleen yksi suosikkejani.

Rölli

Jos joku suomalainen lapsi väittää, ettei ole koskaan katsonut Rölliä, niin ihmettelen suuresti, sillä tuntuu kuin se olisi jo melkein osa Suomen kulttuuriperintöä. Röllinhän oli tarkoitus olla lapsia pelotteleva peikko, mutta itse muistan sen vain hassunhauskana ja vähän höpsönä hahmona. Paljon pelottavimpi hahmo itselleni oli esimerkiksi Pikku Kakkosessa esiintynyt Pelle Hermanni, puhumattakaan samaisen sarjan lopussa näytettävästä, melkein traumoja aiheuttaneesta Varokaa heikkoa jäätä -animaatiosta! Huh.

Vili Vilperi

Veikkaan, että tämä sarja kiinnosti itseäni ainakin osittain siksi, että siinä esiintyvät eläimet olivat vähän erikoisempia. Sarjahan on alun perin Australiasta, joten se oli täynnä koaloja, kenguruita ja vompatteja, jotka eivät ole ihan niin tuttuja Suomessa. Toinen suosikkiohjelmani, jossa pääosassa olivat eläimet, oli Kaukametsän pakolaiset, mutta muistan lähinnä kauhistelleeni kuinka surullinen se on lastenohjelmaksi.

Pokémon

Jep, pakko myös mainita tämä lähes jokaisen lapsen suosikki-anime -sarja. Muistan, että ohjelma oli aikoinaan niin suosittu, että meillä Pokémon-kortit kiellettiin koulussa, koska niitä vaihdeltiin tunnilla niin paljon, ettei opiskeluun keskittymisestä tullut mitään! Sarja itsessään hurmasi ainakin minut lähinnä hahmojensa vuoksi, ja voisin kyllä katsella sarjaa vieläkin – ainakin, jos puhutaan niistä vanhoista hyvistä jaksoista.