Maj Karman keikalla koettiin transsimaista olotilaa Joensuussa

Kello on vähän yli kymmenen. Selittämättä ja mitään anteeksipyytämättä Herra Ylppö yhtyeineen astelee Kerubin lavalle 12. maaliskuuta. Kitara, bassot ja rummut alkavat soimaan, Ylppö tuijottaa intensiivisesti yleisöä. Ensimmäinen ”jee” lauletaan ilmoille ja yleisö laulaa mukana aivan kuin olisi transsissa. Tasainen humina täyttää salin.

DSCF2866

Maj Karmaa on selkeästi odotettu pitkään takaisin keikkalavoille, sillä yleisön joukossa on monenikäistä kuulijaa. Tällä keikalla voidaan puhua esiintyvän yhtyeen, joka pienentää kuilua sukupolvien välillä. Vuonna 1996 ensimmäisen levynsä julkaissut Maj Karma (tuolloin Maj Karman Kauniit Kuvat) on kannatellut nuorison ja miksei myös vanhemmankin väestön mielenmaisemia ja tuntoja monien levyjensä kautta, ja kappaleet ovat jääneet elämään ja ihmisten mieliin. Väittäisinpä niiden sitoutuvan useampien ihmisten elämään enemmän kuin voimme uskoakaan, tavalla tai toisella.

DSCF2917

Keikkasetti oli monipuolinen; painopiste oli uusimman levyn kappaleissa. Näiden lisäksi kuultiin kappaleita albumeilta Salama (2009), Ukkonen (2006), Sodankylä (2004) ja Rautaneito (2001). Ääri–levyltä (2000) kuultiin myös yksi Karman hienoimmista biiseistä, Valaiden laulu. Olisipa keikkasetti muodostunut mistä kappaleista tahansa, yhteislaulu olisi saatu aina aikaiseksi.

DSCF3237

Keikka on todella intensiivinen ja lämminhenkinen – musiikkityylin karkeudesta huolimatta. Aivan kuin olisit kuuntelemassa levyä kotonasi, omassa salaisessa sopukassasi tai jossain muussa sinulle tärkeässä paikassa livekuvalla höystettynä. Kaikki sujuu ja soljuu enemmän kuin täydellisesti eteenpäin, muusikot osaavat asiansa ja Herra Ylppö hallitsee teatraalisen viihdytyksen hypnoottisella tavalla. Vaikka kaikki ovat täysillä mukana, voi aistia myös kaikkien olevan tietynlaisessa hartaassa olotilassa – Maj Karma on pyhä asia.

DSCF3089

Kaiken hyvän on kuitenkin loputtava aikanaan. Mikä olisikaan parempi tapa päättää keikkasetti, kuin soittaa kappale Onnellinen loppu. Viimeisetkin soinnut on soitettu, soittimet asetettu paikoilleen. On aika sanoa hei-hei. Silminnähden lämminhenkinen Ylppö yhtyetovereineen (J. Savolainen, K. Kurittu sekä Häiriö) kättelevät kaikkia halukkaita, vaihdetaan kiitoksia ja katseita. Tiukka kädenpuristus, katse silmiin ja vilpitön kiitos. Voisin jopa väittää roskan eksyneen silmäkulmaani. Lämminhenkinen ja harmoninen yleisö purkautuu salista pois, ilmassa on jotain taianomaista. Hetkeen en ole ollut keikalla, josta jäisi yhtä lämmin tunne sydämeen.

DSCF3182

Kuvat: Elina Pesonen