Olavi Uusivirta Joensuun Kerubissa: Huominen on huomenna, kuten aikamme filosofi sanoi

Hyvin varmoin ottein ihmiset saapuivat pikkuhiljaa keikkapaikalle perjantai-illan tunnelmissa. Jopa kahden lämmittelijän aikana yleisöä riitti kiitettävästi. Jokainen tiesi kuitenkin tasan tarkkaan minne on saapumassa, mutta on silti odottavassa tilassa. Takuuvarmakin keikka voi sisältää yllätyksiä.

Illan avasi Ihana Leijona, muun muassa TOOT TOOT:sta ja Olavi Uusivirran taustayhtyeestä tutun Timo Kämäräisen uusi kokoonpano, jonka voi sanoa heti olevan ”taattua Kämäräistä”. Ihana Leijona itsessään on tuntematon nimi, mutta äänimaailma ja ponnekkuus, jolla kappaleet esitetään ovat samalla lohduttavan tuttuja ja sisältävät myös jotain kiehtovan uutta. Sanoitukset soljuvat korviin ja mieleen, melodian ja soitannan tukiessa mielipidettä siitä, että Ihana Leijona osuu yhtä nappiin allekirjoittaneelle kuin TOOT TOOT aikoinaan. Kumpikin on sellaista mukavaa ja hymynkareen huulille tuovaa musiikkia, täten pistettäköön Ihana Leijona visusti korvan taakse.

ihanaleijona_01

Seuraavana lämmittelijänä esiintynyt Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS? oli riehakasta menoa musiikkinsa puolesta. Harmittelin ehkä itse sitä, ettei energisyyttä  huokunut muista soittajista samalla tasolla kuin rumpalista. Rumpalin leopardihousuille menee illan ehdoton kunniamaininta. Keikkaelämystä himmensi vielä se, että ainakaan itse en kuullut laulusta paljoakaan muun soiton ohella; en kuitenkaan halua vain tällaisen teknisen seikan takia torpata yhtyettä kokonaan, vaan jään innolla odottamaan seuraavaa HYESTJFAVHS? –yhtyeen esitystä, jonka pääsen todistamaan.

janefonda_01

Illan pääesiintyjä ei jättänyt mitään arvailun varaan. Olavi Uusivirta on ehdottomasti yksi tämän hetken energisimmistä lavaesiintyjistä Suomen kamaralla. Alusta asti hymyilevä artisti tarjoili illan aikana kunnon kattaukset uusimmilta albumeiltaan, unohtamatta takuuhittejä Nuori ja kaunis, Tiet etäisyyksiin sekä tietysti On niin helppoo olla onnellinen. Keikka alkoi mahtipontisella poljennolla ja jatkui samalla teemalla loppuun asti. Tänne ei tultu jäykistelemään, vaan tanssimaan (vaikka ei olisi osannutkaan).

olaviuusivirta_08

Ja niin kliseistä kuin olisikin todeta, niin totean silti; Olavin keikoilla ON helppoa olla onnellinen. Soittajien aito läsnäolo ja puhdas taituruus, pienet huomioneleet artistilta ja puhtaan kuuloinen kokonaisuus luovat ympärille sellaisen hyvänolon kuplan, josta ei vain haluaisi lähteä pois. Ja onneksi ei tarvitsekaan. Olavin lavaesiintyminen tuo iloa ja tarmokkuutta itselle siinä määrin, että ainakin tässä vaiheessa kevättä se sulkee pois kaiken loskan ja ”Olavikuplassa” on helppo liikkua eteenpäin läpi hankalien tilanteiden.

olaviuusivirta_06

Keikan aikana rauhoituttiin muutaman kerran – ja villiinnyttiin heti saman tien uudestaan, kun onnekkaat yleisön joukosta pääsivät lavalle ottamaan tanssiaskelia Uusivirran kanssa. Pieniä merkkejä villiintymisestä aiheuttivat myös toki huimat kolme välisoittoa, joiden aikana Uusivirta päätyi crowsdurfingin myötä tekemään vähän erilaisen kierroksen Kerubin keikkasaliin. Enkä kyllä väitä, että tunnelmaa olisi yhtään rauhoittanut paidaton, paitaa pois heittävä tai paitaa vaihtava artisti.

olaviuusivirta_04

Moneen kertaan yleisö sai vastata myöntävästi kysymyksiin, jotka toistelivat teemaa siitä, että jatkettaisiinko keikkaa – ja jatkettiinhan sitä. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, kun artisti poistui takahuoneen kautta antamaan nimmareita, halauksia ja yhteiskuvia. Kerubin keikkojen jälkeen on aina hyvä tunnelma, mutta nyt hymysuisia ihmisiä näkyi aivan kepeästi kokonaisen Kerubillisen verran. Tällä keikkaenergialla jaksaa rämpiä ja hypellä Ilosaarirockiin asti, jolloin Olavi seuraavan kerran astelee Joensuun maaperälle keikkailun merkeissä.

olaviuusivirta_11

Kuvat: Elina Pesonen

Lue myös: Olavi Uusivirta: Haastavinta musiikin teossa on välttää imelyyden vaaravyöhyke