Olavi Uusivirta: Haastavinta musiikin teossa on välttää imelyyden vaaravyöhyke

Saavun joensuulaisen hotellin aulaan, johon olemme sopineet haastattelun Olavi Uusivirran kanssa. Sumu on juuri hälventynyt kaupungin keskustan yltä ja aurinko pilkistelee pilvien lomasta. Voin sanoa, että jännittää hirveästi. Olavi Uusivirta on tehnyt jo vaikuttavan kolmetoistavuotisen uran, vaikka tuntuu että ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun Raivo Härkä ensimmäisen kerran soitettiin radioaalloilla. Hissin valo välähtää päälle, kuuluu kilahdus ja ovet aukenevat. Jännitys hälvenee heti saman tien, ja tunnelma on mukavan aurinkoinen.

”Kiireinen alkuvuosihan tässä on ollut, loppukeväästä pitäisi helpottaa”, Olavi toteaa kun kyselen kuulumisia. ”Toukokuussa luvassa vähän mahdollista hengähdystaukoa ennen kesäkuuta, jolloin alkaa kesän keikat. Ja niillä sitten jatketaankin elokuun loppuun asti.”

Joensuulaisille tärkeä Ilosaarirock pääsee jälleen nauttimaan Olavin mainiosta lavashowsta: ”Mun mielestä tää on jo kolmas kerta putkeen kun tullaan sinne, Ilosaari on kyllä ehdottomasti kesän kohokohtia”, artisti summaa.

Valoisampi tulevaisuus – mistä on hitit tehty?

Tulevaa rokkikesää odotellessa otamme puheeksi Uusivirran musiikista henkivän keväisen fiiliksen.

Mistä luulet tämän johtuvan?

– Pari, kolme viimeisintä albumia on olleet kyllä suurimmaksi osaksi duurisävytteisiä, valoisia ja ulospäin suuntautuvia ilmaisultaan. Ne pari edellistä olivat ehkä vähän tummasävytteisempiä, ja reaktiona niille tuntui freesimmältä tehdä vähän valoisampaa musiikkia.

Artisti jää vielä pohtimaan duurivoittoisen musiikin tekemiseen liittyviä haasteita – Suomessa kun on Uusivirran sanojen mukaan totuttu melankolisimpiin maisemiin muutoinkin.

– Duurissa menevissä kappaleissa piilee aina korniuden ja naiviuden sudenkuoppa – mutta sitten jos sen välttää, voi lopputulos olla hyvinkin kiitollinen.

Olavilta ilmestyi uusi levy vuoden alussa, ja siitä puhuttaessa Olavi vaikuttaa erityisen tyytyväiseltä. Hän toteaakin, että levyn takana seistään täysillä – lopputuloksesta ollaan todella iloisia.

– Tuntuu, että yleisökin on ottanut levyn hyvillä mielin ja suotuisasti vastaan – keikoillahan voi aina tunnustella ja reflektoida sitä, miten yleisö elää mukana uusimmissa kappaleissa, jotka eivät välttämättä ole vielä ehtineet iskostua takaraivoon.

Uuden levyn tiimoilta Uusivirta toivoo kuulijan kulkevan monenlaisten tunnelmien läpi. Biisijärjestys on muodostettukin sellaiseksi, että havaittavissa on matka lähtöpisteestä toiseen pisteeseen. Artisti toteaa omassa päässään jakavansa levyn herkästi kahteen puoliskoon – kevyempään A-puoleen ja syvempitunnelmaiseen B-puoleen, jossa on ehkä myös hieman tummempiakin sävyjä.

– Ne jotka vinyylin päätyvät ostamaan, saavat nämä puolet konkretisoitua paremmin.

Tanssit vaikka et osaa on singlelohkaisu uudelta albumilta. Monissa medioissa siitä onkin povattu jo ensi kesän kesähittiä, mutta voiko kappale lopulta olla jo valmiiksi hittimateriaalia?

– Kyllä se aina vaatii sen vastaanoton, joka lopulta määrittelee sen, että tuleeko jostain kappaleesta hitti. Joissakin kappaleissa on varmasti jo hyvin vahvasti sisäänkirjoitettuna sellainen potentiaali tulla hitiksi. Ei tartte olla levy-yhtiön setä tai täti sanoakseen, että tässä kappaleessa on potentiaalia ja mahdollisuuksia.

Lopulta artisti summaa myös ajatukseksi sen, että mitään ei voi ennustaa etukäteen. Ei edes sitä, miten joku biisi otetaan omaksi ja miten suureksi hitiksi kappale muodostuu – välissä kun ovat monet tekijät. Esimerkiksi radioiden musiikkipäälliköt, jotka tekevät valinnat siitä mitä soitetaan ja mitkä kappaleet tulevat tunnetuksi yleisölle. Uusivirta muistuttaa myös, että elämme kuitenkin nykyisin striimiajassa, jossa kappale voi olla hitti ilman radiosoittoakin.

Maailmanlopusta vilpittömiin rakkauslauluihin

Levystä siirrymme pohtimaan Olavin moninaisuutta artistina – oman tuotantonsa lisäksi hän on levyttänyt sekä myös esittänyt paljon muiden artistien tuotantoa.

Tunnelmat ovat tulleet haastattelussa esille aiemmin, joten haastankin nyt Uusivirran miettimään uraltaan traagisinta kappaletta, jonka hän on esittänyt tai levyttänyt.

– Vaikea sanoa mikä nyt on traagisin – traagista on toki aina tavoittamaton rakkaus tai saavuttamaton haave. Siinä mielessä ajatellen esimerkiksi Baddingin Valot voisi olla sellainen kappale – mutta toisaalta kappaleenkin kertoja on vain ujo ja herkkä. Omassa tuotannossa Minä olen hullu ja Preeria -albumeilta löytyy apokalyptisiä laulelmia, jotka ovat vähän sellaisia maailmanlopun kappaleita. Jos nyt maailmanloppu on traaginen, niin sieltä voisi nostaa kappaleet Synnyin Tappamaan, Löysäläisen laulu sekä Huomenna hän tulee.

Sivuamme taas hieman biisientekoa, ja onnellisinta kappaletta mietittäessä artisti jää pohtimaan haasteellisuutta tehdä myös sellaisia rakkauslauluja, jotka vilpittömästi olisivat onnellisia.

– Haastavinta on välttää imelyyden vaaravyöhyke. Kyllä sanoisin, että esimerkiksi Kaiken jälkeen olet kaunis on sellainen onnellinen kappale.

Jokaiselle levylle Uusivirta on myös koettanut tehdä yllättäviä kappaleita, jotka etenisivät toiseen suuntaan kuin mitä kuulija lopulta odottaa. Esimerkiksi Minä olen hullu ja Puberteetti ovat Uusivirran mielestä hänen tuotantonsa yllättävimpiä kappaleita.

– Tietoisesti on pyritty tekemään sellainen puun takaa tuleva yllätysmomentti, että ”mitäs nyt oikein tapahtuu?”

Lisäksi Uusivirta mainitsee Glorian koti –kappaleen levyltään Ikuiset lapset, onhan se koottu suurimmaksi osaksi sisustuslehtien kuvatekstien fraaseista. Mutta myös muiden kappaleet ovat Olaville tärkeitä ja merkityksellisiä:

– Aina on ollut kiva laulaa Glenn Campbellin Witchita Lineman –kappaletta. Ensimmäisen kerran esitin sen ystäväni isän 50-vuotisjuhlissa, ja siitä lähtien se on sitten aina noussut pintaan tietyissä erikoistilanteissa. Sitä kappaletta on aina kiva esittää.

Missä piilee onnellisuus?

Lyriikat ovat vahvasti esillä Uusivirran kappaleissa, ja ne ovatkin monelta taholta saaneet kiitosta erinomaisesta suomen kielen käytöstä. Artisti itse pitää tärkeänä rikkaan ja monipuolisen kielen käytön lisäksi yhdyssanojen oikeinkirjoitusta. Mutta Olavi, kuten Joensuun oma poika Ismo laulaa, että Rakkaus on ruma sana. Onko näin?

– Ääntämisen puolesta se on aika töksähtelevä sana, mutta siinä on kuitenkin hieno diftongi, au. En nyt menisi sanomaan rakkauden olevan varsinaisesti ruma sana, ihan kuvaava se on.

Haastattelu on loppumaisillaan, mutta haluan vielä kysyä Olavilta mikä tekee hänet onnelliseksi?

– No kyllä olen onnellinen siitä tilanteesta, että voin esittää omaa musiikkia ihmisille ja tehdä sitä työkseni vieläpä näin mukavien ihmisten kanssa kuin mitä bändistä ja työryhmästä löytyy. Se on kuitenkin sellainen asia, jota ei sovi ottaa itsestäänselvyytenä.

Pitkää uraa mietittäessä Uusivirta on myös kiitollinen siitä, ettei ole laittanut hanskoja tiskiin huonoimpinakaan aikoina. Hän summaa tärkeäksi olevan myös ruohonjuuritason kenttätyön, joka kantaa hedelmää parhaalla mahdollisella tavalla – ihmiset ovat kertoneet myös kavereilleen, että keikalle kannattaa tulla.

Vielä viimeinen kysymys. Olavi, mikä saa siun sydämen sykkimään?

– Kyllä semmoinen avoin mieli ja lämmin, ystävällinen suhtautuminen kanssaihmisiin ja ennakkoluuloton suhtautuminen – kyllä se aina lämmittää sydäntä.

DSCF2346 copy

Kuvat: Elina Pesonen