Kolumni: Saudi-Arabia länsimaalaisen naisen silmin

Ennen kuin luet tätä artikkelia, haluan sanoa, ettei tätä artikkelia pidä ottaa liian kärjistetysti. Siinä missä rakastan kaikkia kulttuureja, olen myös feministi, enkä hyväksy naisten sortamista tai esineellistämistä. Kuolemantuomiosta voisimme kinastella aamunkoittoon asti. Haluan yksinkertaisesti tuoda esille yhden maailman uskonnollisimman maan ajatustapaa ja sitä, miltä se paikan päällä – ilman median vaikutusta – näyttää ja tuntuu pohjoismaalaiselle naiselle.

Saudi-Arabian kuningaskunta kattaa suurimman osan Arabian niemimaasta ulottuen punaiselta mereltä Persianlahdelle. Rajanaapureina Saudi-Arabialla on muita öljyvaltioita, kuten Qatar, Oman ja Arabiemiraatit. Noin 20% koko maailman öljyvaroista löytyy Saudi-Arabian alueelta ja se onkin yksi OPEC:n, eli öljynviejämaiden yhteistyöorganisaation, perustajamaista. Saudi-Arabian historia on yhtä verinen ja uskonnollinen kuin sen nykyhetkinen tilannekin. Islamin uskotaan syntyneen Mekan vuorten luolassa Muhammadin ensimmäisen jumalallisen ilmestyksen myötä, ja nykyisen valtion alueella on kinasteltu sekä sodittu monien beduiittien ja heimojen toimesta aina nykyaikaan saakka.

Saudi-Arabian kuningaskunta on yksi maailman ainoista maista, joka ei tällä hetkellä myönnä ollenkaan turistiviisumeja. Ainoa tapa päästä maahan on se, että vanhemmat, lapset tai työnantaja asuu siellä, tai mikäli on muslimi ja hakee uskonnollista viisumia. Oma isäni on reilu kaksi vuotta sitten muuttanut työn perässä Riyadhiin – Saudi-Arabian pääkaupunkiin- ja Medinan ja Mekkan jälkeen ehkä tiukimpaan ja uskonnollisimpaan kaupunkiin. Me lapset olemme vierailleet vanhempiemme luona nyt kahtena peräkkäisenä jouluna, ja päässeet näkemään sekä maan pääkaupunkia, aavikkoa että maan vapainta rantakaupunkia Jeddaahiakin. Sekä Riyadhissa että Jeddahissa paikalliset ovat toivotelleet meidät tervetulleiksi ja kyselleet mielenkiintoisina, mistä olemme ja miksi olemme täällä. Väestöstä länsimaalaisia on Saudi-Arabiassa vain noin 0,2%, joten voitte kuvitella, kuinka tuijotettiin, kun 6-henkinen joukko pitkiä, vaaleita ja useimmiten hunnuttamattomia ihmisiä liikkui kaupungilla. Matkamuistelmiani tulette varmasti lukemaan jatkossakin, mutta tässä artikkelissa haluan keskittyä paljon kiisteltyihin aiheisiin, kuten naisten oikeuksiin. 

Kenties kohutuin aihe länsimaalaisessa mediassa Saudi-Arabiaan liittyen (heti öljyn jälkeen) on ihmisoikeudet – ennen kaikkea naisten oikeudet. Mitä usein unohdamme on se, että meidän tapamme ajatella ei aina ole se ainoa ja oikea. Saudi-Arabialaiset miehet uskovat suojelevansa naisia muiden miesten saalistavilta katseilta. Mitä usein emme myöskään ymmärrä on se, että suurin osa naisista myös itse tuntee olonsa turvallisemmaksi, ja toivoo lastensa ja ystäviensä tekevän samoin ja peittävän itsensä. He esimerkiksi tuntevat usein olonsa ahdistuneeksi matkustaessaan länsimaihin. Paine pukeutua paljastavasti on valtava! 

Juttelimmekin tästä asiasta erään palestinalaisen ystävämme kanssa ja hän kertoi heidän perheessään naisten haluavan peittää itsensä naimisiin menon jälkeen muun muassa osoittaakseen kunnioitusta miehelleen. Toki löytyy niitäkin perheitä ja miehiä, jotka pakottavat vaimonsa tai lapsensa vaikka mihin, mutta niitä löytyy meiltä ihan koto-Suomestakin, muista Euroopan maista puhumattakaan. 

Vuoden 2005 jälkeen Saudi-Arabian naisilla on (huoltajansa luvalla) ollut lupa työskennellä ”soveliaissa ammateissa”, kuten kauppojen kassoilla tai sairaanhoitajina. Naisella tulee aina olla miespuolinen huoltaja. Yleensä huoltajana toimii oma isä, kunnes nainen menee naimisiin ja huoltajuus siirretään aviomiehelle – vähän niinkuin ennen vanhaan aristokraattienkin kesken tehtiin. Naisilla on myös vuoden 2011 jälkeen ollut lupa äänestää ja asettua vaaleissa ehdolle. Ainoa ongelma tässä on se, että naiset eivät pääse tapaamaan miespuolisia äänestäjiään.

Naisten täytyy kodin ulkopuolella aina pukeutua abayaan ja hijabiin. Toiset pukeutuvat myös niqabiin (kaiken muun, paitsi silmät peittävä huntu). Toisin kuin monessa muussa arabimaassa, Saudi-Arabiassa tulee kaiken vaatetuksen olla mustaa. Naiset panostavatkin kotona ja suvun kanssa ollessaan vaatteisiin, ja erityisesti häissä naiset yrittävät tehdä vaikutuksen kiinnostuksen kohteena olevien miesten äiteihin (naiset ja miehet ovat häissä eri huoneissa). Saudi-Arabiassa meikkiin kulutetaan valtavat määrät rahaa – ovathan kasvot ainoa tapa miesten ulkonäöllisesti kiinnostua naisesta. Liian tiukasta abayasta saa nimittäin satikutia ja uskonnollinen poliisi kyllä huomauttelee, jos hiuksia ei ole peitetty.

Miltä tällainen toiminta sitten käytännössä näyttää? Aivan normaalilta. Kaupoilla käydessämme näemme sekä naispuolisia että miespuolisia työntekijöitä – ainoana erona tietenkin naisten pukeutuminen mustaan kaapuun ja hiusten peittämiseen. Aluksi tämä saattaa tuntua hieman hämmentävältä ja musertavalta, mutta samalla tavalla kuin silmä tottuu vuoden ensimmäisiin toppatakkeihin ja bikineihin, tottuu se myös abayoihin ja lopulta huomaa jokaisella naisella oman tyylinsä. Minkä tyylin, saatat kysyä? No sen tyylin mikä meillä kaikilla muillakin on. Toiset koristelevat abayansa röyhelöillä, toiset strasseilla. Toiset pitävät yksinkertaisemmasta ja toiset taas ampuvat yli. Toiset haluavat umpinaisen ja toiset napeilla tai vetoketjuilla suljettavan abayan.

Länsimaalaiset naiset joutuvat luonnollisesti paikallisten naisten tavoin käyttämään abayaa. Ensimmäistä kertaa maahan saavuttaessa tosin hyväksytään tummat, löysät ja peittävät vaatteet. Abaya vaihdetaan lentokoneessa noin tuntia ennen laskeutumista – ja hijab tulee pitää mukana kaiken aikaa, vaikkei hiuksia tarvitsekaan peittää. Uskonnollinen poliisi saattaa vastaantullessaan sanoa pahastikin, jos hiukset ei ole peitettynä – kauhutarinoita länsimaalaisten putkaan heittämisestä on myös tullut kuultua. Viime jouluna eräs miespuolinen tullivirkailija tosin huomautti sisarelleni, ettei meidän kuitenkaan tarvitse peittää hiuksiamme. ”On ihanaa jos vartavasten haluatte, mutta teidän EI OLE PAKKO!” Me perheenä olemme aina harjoittaneet ”maassa maan tavalla” -politiikkaa, ja tuntuisi oudolta suoranaisesti vähätellä kenenkään uskontoa, vaikken sitä itse jakaisikaan.

Monet perheet uskovat edelleen järjestettyihin avioliittoihin, mutta usein sekä tyttärillä että pojilla on valta sanoa vastaan. Itse en sen kummemmin tähän asiaan osaa ottaa kantaa, koska en tunne ketään, joka olisi juuri mennyt naimisiin. Mitä olen paikallisten naisten ja miesten kanssa jutustellut, ovat he kertoneet, etteivät poissulje järjestettyä avioliittoa. Suurin syy lienee se, että he ovat saaneet vanhemmistaan hyvän mallin ja kuvan siitä, että järjestetty avioliitto voi toimia – joskus paremminkin kuin niinsanottu rakkausliitto. Muslimeilla on lupa mennä naimisiin kristittyjen kanssa – jaammehan suurilta osin saman uskonnon – toki tämäkin riippuu perheestä ja perheen uskonnollisuudesta. 

Naisten oikeuksista ja ihmisoikeuksista voisin puhua loputtomiin -kuolemantuomiosta puhumattakaan. Toivonkin tämän artikkelin avanneen hieman silmiänne oi-niin-pahaa Islaminuskoa vastaan, ja erityisesti heidän tapaansa kohdella naisia. Ei, en edelleenkään hyväksy hengiltä kivittämistä tai sitä, että raiskauksella täytyy olla neljä todistajaa (sama käytäntö muuten homoseksuaalisuuden todistamisessakin!) Hyväksyn silti sen, että Saudi-Arabia ON tehnyt valtavia askelia tasavertaisempaa yhteiskuntaa kohti. Hyväksyn myös sen, että valtaosalla naisista ON oikeus päättää omasta elämästään, koulutuksestaan, työstään sekä pukeutumisestaan.  

Loppuun  haluan vielä muistuttaa kaikkia ah-niin-tärkeästä medialukutaidosta. Tiesittekö muuten Suomen ja Saudi-Arabian olevan ”läheisiä liittolaisia”? En minäkään, kunnes luin siitä paikallisesta lehdestä. Kummasti oli Suomessa jäänyt uutisoimatta..